Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden huoli ja epätoivo lastensuojelutyön resurssoinnista on ylittänyt median uutiskynnyksen ja asia on tullut näkyväksi vihdoin ja toivottavasti myös päättäjille. Näen sosiaalityöntekijöiden tärkeän esiintulon tekevän näkyväksi myös toimialan muiden ammattiryhmien arkea, kiire on melkoinen. Keskustelut kriisissä työskentelevien työntekijöiden kanssa työssäjaksamisesta ja työhyvinvoinnista ovat melko pysäyttäviä. Joskus toivoisin, että ne kantautuisivat eteenpäin, muutosta tarvitaan nyt ei vuosien kuluttua. Vastauksena työntekijöiden hätään annetaan helposti asenteellisia mielipiteitä työn uudelleen organisoinnin ja tehostamisen tarpeesta. Mielestäni vaikutus on hieman sama kuin hukkuvaa ohjeistettaisiin etsimään uimahallin uima-altaasta tulppaa. Saattaisi paniikki iskeä ainakin itselleni. Voisiko joku nostaa ainakin altaan reunalle ensin, jotta voisin hieman hengittää?

Esimiehenä perehdyttäessäni uusia työntekijöitä toimialalle, olen ohjannut nuoria työntekijöitä miettimään työssä jaksamista pitkäjänteisenä prosessina. Tarkoitus on jaksaa työkykyisenä eläkeikään asti, ei vain selvitä päivästä tai viikosta toiseen. Ristiriita omassa päässäni on melkoinen, kun samaan aikaan tiedän työnohjauksissa keskusteltavan työyhteisöjen selviytymiskeinoista seuraavaan ohjaukseen asti.

Lastensuojelun avohuoltoa on kehitetty kovalla tahdilla viimeisen vuosikymmenen aikana. Suunta on ollut selvä ja perusteltu, avohuolto on inhimillisempää, kustannustehokkaampaa ja vaikuttavampaa. Ennaltaehkäisevätyön vaikuttavuudesta ollaan yhtä mieltä, siihen tulee ja pitkällä tähtäimellä kannattavaa panostaa. Säästöpaineissa realistiset resurssit on kuitenkin unohdettu. On haettu pikavoittoja, kun olisi pitänyt panostaa ja satsata. Nyt tehdään kriisityötä ennaltaehkäisevän työn resursseilla. Tuloksena tulee olemaan laitoshoidon tarpeen lisääntyminen ja kustannusten kasvu. Melko lyhytjänteistä ajattelua uskaltaisin sanoa?

Nuorisopsykiatrian puolella vielä 90-luvulla oli tyypillisten osastohoitojaksojen pituus yli vuoden, välillä hoitojaksot kestivät pidempään. Muutos on ollut iso, mahtaisikohan keskiarvo nykyisellään liikkua 2-3 viikon hoitojaksoissa. Työntekijät puhuvat myös pyöröovi hoidosta ja myös sairaalahoitoon pääsyn kynnys on kasvanut tarpeettoman suureksi. Samaan aikaan on kuitenkin myös onnistumisia tullut ja kehitystä tapahtunut, sairaalajaksoja tarvitaan entistä vähemmän. Entistä enemmän pystytään oikea-aikaisella hoitoon ohjauksella ehkäisemään laitoshoidon tarvetta. Muutoksen myötä on kuitenkin uskallettava puhua myös siitä, että lasten- ja nuorisopsykiatrian asiakkaat ohjautuvat nykyisellään osittain lastensuojelun asiakkaiksi ja lisäävät resurssi- sekä kehittämistarpeita lastensuojelussa.

Hieman absurdilta tässä arjen tilanteessa tuntuu se, että samanaikaisesti on päädytty leikkaamaan myös lastensuojelun työntekijöiden työnohjausmäärärahoja. Työnohjauksen merkitys sosiaali- ja terveydenhuollon kuormittavassa asiakastyössä on selkeästi jäänyt ymmärtämättä. Nykyisessä kriisissä työnohjaus edustaa monelle työntekijälle mahdollisuutta hengittää. Pitkässä juoksussa työnohjaus antaa mahdollisuuden tarkastella työtä sen ulkopuolelta, oppia ja kehittyä sekä pysyä työkykyisenä eläkkeelle asti. Työnohjaus on elävää ja kehittyvää siinä missä sosiaali- ja terveydenhuoltokin. Sen haasteena tulee olemaan pysyä muutoksessa mukana. Työnohjauksen kustannukset ovat pienet verrattuna sen hyötyihin ja tuottavuuteen pitkässä juoksussa.

Tarvitaan avointa dialogia erilaisten ohjaustapojen soveltuvuudesta erilaisiin tarpeisiin ja ennakkoluulotonta uskallusta panostaa esimerkiksi yksilöohjaukseen työryhmäohjausten ohessa. Etätyönohjaus tarjoaa osaltaan kustannustehokkaan ratkaisun työnohjausmuotona. Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollossa kilpaillaan paitsi työn tuottavuudella ja työn tehokkuudella myös työntekijöiden saatavuudella, sitoutumisella ja työssä jaksamisella. Tämä on kilpailun hyvä puoli.

Miten sinun organisaatiossasi on valmistauduttu tähän kilpailuun? Mitä toivoisit työnohjaukselta? Minkälaisena näet työnohjauksen kehittymistarpeet?

Share This